Aurinkolinnan rakentaminen Nastolaan juontaa juurensa aivan 1900-luvun alkuun. Nimittäin 17.6.1908 perustettiin samalle tontille Nastolan keuhkotautihoitola itsekin keuhkotautia sairastaneen kansakoulunopettaja Otto Granqvistin toimesta.
Nastolan keuhkotautihoitola oli Suomen ensimmäisiä vähävaraisille tarkoitettuja tuberkuloosiparantoloita ja aivan ensimmäinen pieni parantola, käsittäen vain 12 potilaspaikkaa. Se oli punainen kaksikerroksinen hirsirakennus, joka oli rakennettu aivan mäntymetsän keskelle niin, että lähimmät matalat männyt kurkistelivat sisään ikkunoista ja parvekkeelta. Tuon ajan sanomalehdissä hoitolan ympäristöä kehuttiin mainioista kävelyreiteistä puhtaassa ilmassa, mäntyjen keskellä luikertelevista luonnonkauniista metsäpoluista sekä kauniista järvi-, metsä- ja peltonäköaloista.
Vuoden 1914 alussa laitos muutettiin rauhaisaksi virkistys- ja lepopaikaksi heikoille ja lepoa tarvitseville varattomille naisille. Lepokoti ehti auttaa suurta määrää kiitollisia hoidokkeja ennen vuoden 1922 lakkauttamishetkeään. Se vaikutti myös merkittävästi Salpausselän parantolan sijaintipäätökseen ja ehtikin toimia osana tätä 1925 toimintansa aloittanutta laitosta, sillä puurakennus luettiin alkuaikoina osaksi lastenparantolan rakennuskokonaisuutta.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.